S  A  T  U   T  A  R  K  K  O  N  E  N

Olen aina rakastanut Beethovenia ja paperia. Piirtäminen ja kirjoittaminen ovat kulkeneet mukana läpi elämän eri muodoissa, samoin musiikki. Kiinnostus maalaamista kohtaan juurtui jo pienenä tyttönä; saatoin katsella vaarini maalaamista pitkiä aikoja hiirenhiljaa hänen takanaan istuen. Hän oli opiskellut taidetta silloisessa Ateneumissa, mutta maalasi enemmän vasta eläkkeelle jäätyään. Omat ensimmäiset maalaukseni taisivat päätyä mummilan seinille muiden kehystettyjen piirrosten joukkoon.

Piirtämisessä pääsen toteuttamaan pikkutarkkaa perfektionistista puoltani, mutta maalaamisessa on se hienous, että voi vain antautua olemaan kanavana jollekin suuremmalle luovalle voimalle. Se on hieno ilmaisutaiteen muoto, joka vie mukanaan, kun pääsee alkuun. Flow-tilan kokeminen on hengästyttävän antoisa kokemus, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Se vaatii aikaa ja olosuhteita sekä mahdollisuutta tehdä keskeytyksettä työtä. 

Ilmaisusta on tullut koko ajan tärkeämpää, mitä vanhemmaksi olen tullut. Sitä ilman en voi olla. Nautin todella paljon myös toisten hienosta ilmaisusta, silloin kun sellaista tulee vastaan; se on aina pysähdyttävä kokemus. On suuri rikkaus, että kulttuurikenttä on laaja ja siellä on paljon taitoa ja erilaista osaamista.

Olen ammatiltani suunnittelija (vaatetus-), mutta en näe siinä mitään ristiriitaa, että teen nyt kuvataidetta. Itseasiassa nämä kaksi asiaa parhaimmillaan voivat tukea toisiaan hyvin paljon. Suunnittelijana kiinnostukseni painottuu nykyään painokuosien suunnitteluun ja toisaalta muotoiluun sekä ekologisiin innovaatioihin. Haasteita näiden yhdistämisessä on eniten ajankäytöllisellä sekä taloudellisella puolella. 

Artenomin koulutus antoi hyvät perustiedot kuvataiteen tekemiseen; koko ensimmäinen vuosi opinnoista oli piirtämistä, maalaamista, elävän mallin piirtämistä, värioppia, plastista sommittelua, valokuvausta, muotoilua ja kulttuuritietoa. Olen täydentänyt kuvataideopintoja mm. TAIKin avoimessa kuvasommittelulla ja Helsingin taiteilijaseuran kurssilla Kaapelilla. 

Debyyttinäyttelyni pidin Stidilässä Helsingin Kalliossa v. 2019 (The Temple). Sittemmin olen lanseerannut One Day Gallery -konseptini, ja pitänyt kaksi näyttelyä Winecellarsissa Kalevankadulla Helsingissä (The Space v. 2022 ja .Imagine v.2023) sekä yhden silloisella työhuoneellani Lauttasaaressa (True Love v.2022). Tavoitteeni on pitää 2-3 näyttelyä vuodessa, tilanteesta riippuen. 

Vaikka olenkin maalannut monilla eri maaleilla, käytän näissä maalauksissani lähes yksinomaan akryyliä erilaisille pohjille. Se sopii tapaani työskennellä; pääsen parhaiten flow-tilaan nopealla tempolla etenemällä, ja nopeasti kuivuva akryyli mahdollistaa sen. Toisaalta edellämainitusta seuraa se, että nopea kuivuminen lisää haastetta suurilla pinnoilla todella paljon, samoin värien muuttuminen kuivuessa. Kuitenkin muut hyvät ominaisuudet kuten vesiliukoisuus, hajuttomuus ja vaarattomuus tekevät näistä maaleista kaikkialla työstettäviä, joten se antaa joustoa työhuoneen järjestämisessä. Myös valmiin maalauksen elastisuus on hyvä ominaisuus. Vaikka värien sekoittamisessa on omat haasteensa akryyleillä, parasta on värien valovoimaisuus. Omasta kokemuksesta voin nyt jo kertoa, että värien kirkkaus säilyy vuosikymmeniä! 

Pidän eniten suurille pinnoille maalaamisesta, koska se on todella fyysistä. Siinä on pakko olla rohkea; se on haastavaa, mutta samalla niin palkitsevaa. En kärsi valkoisen paperin kammosta, enkä tyhjän pohjan kammosta. Päinvastoin; ideoita tulee ja menee moninkertaisesti enemmän kuin mitä ehtii tehdä. Se on hieman harmi. Panostan sommitteluun ja pyrin pysymään alkuperäisessä visiossa ja tunnelmassa. Useimmiten onnistun viimeksimainitussa hyvin, silloin olen tyytyväinen. 

Pyrin ylittämään itseni joka kerran uudelleen ja olen siinä onnistunutkin usein. Toisaalta olen pyrkinyt käsittelemään paljon liiasta perfektionismista luopumista, koska liiallinen itsekritiikki rajoittaa liikaa ja muodostuu esteeksi näytteilleasettelun valinnoissa. Mielestäni tärkeintä on jatkuva kehitys ja se, että saa kontaktin katsojaan; parhaimmillaan tuottaa elämyksen, tunteen tai ajatuksia.

Moderni maalaustaide ei sellaisenaan puhuttele minua kautta linjan, poikkeuksia toki tulee vastaan. Olen löytänyt omasta tyylistäni, joka on ollut monella tapaa kokeileva, piirteitä monista eri tyylisuunnista ja aikakausista. Siinä ei ole mitään harkittua; maalaan ”sitä mitä sieltä tulee”, ja mikä vimma iskee milloinkin. Se on usein voimakas tarve ilmaista juuri se asia ja siitä on visuaalinen visio mielessä.

Kiinnostukseni arkkitehtuuriin näkyy joissakin töissäni, samoin se, että suuria tunteita on välillä pakko purkaa kankaalle. Valon ja varjon kontrasti ja sommittelullinen suhde on tärkeä minulle. Valokuvaan aika paljon ja kuvankäsittely on mieluista puuhaa; onkin odotettavissa että nämä tulevat vaikuttamaan tulevaisuudessa tyyliini.

One Day Galleryn konseptin myötä olen alkanut työstää kuhunkin näyttelyyn omaa teemaa, joka kiteytyy näyttelyn nimessä ja siitä kirjoitetussa runossa/tekstissä sekä teoksissa. Luova kirjoittaminen on tullut myös tärkeäksi ilmaisun muodoksi.

Puuttuva palanen tästä luovasta paletista on enää musiikki, joka ajatuksena houkuttelee. Näyttelyissäni kyllä soi teemaan liittyvä musiikki, mutta se ei ole toistaiseksi ollut omaa tuotantoa. Saa nähdä toteutuuko tämän elämän aikana tavoitteeni oppia Beethovenin Kuutamosonaatin kaikki kolme osaa, 15 sivua, vai innostunko konemusiikkikokeiluista lisää. Kenties jatkan Beethovenin kanssa vielä seuraavassa elämässä. :)